Hae
Julia Erica

Tälläinen oli enterorokko

ENTEROROKKO. Kuuluu perinteiseen listaukseen päiväkodin ovessa ” Päiväkodissa on TÄITÄ, KIHOMATOJA, ENTEROROKKOA, NOROVIRUSTA JA INFLUENSSAA.” Vaikkei meillä kumpikaan lapsista ollut päiväkodissa syksyllä niin saatiin mekin kyseisen tauti riesaksemme muutamaksi viikoksi.

Aina aika-ajoin bongailen facebookista äitien kyselyitä erilaisista näppylöistä ja arvuuttelua siitä mistä ne on peräisin. Enterorokko – niinkuin moni muukin näyttäytyy aina vähän erilailla millon kenelläkin. Siispä ajattelin ettei kuitenkaa tee huonoa että kerron miten se meillä näkyi. Me epäiltiin Aadalla alkuun perus vauvarokkoa ( sitä veikkailtiin myös vauvaryhmissä näppyjen perusteella) mutta lääkärireissulta lähdettiin kuitenkin kotiin Enterorokon kanssa. Siitä ei kulunut kuin muutama tunti niin Eevikin oli täynnä näppyä, eli diagnoosi vielä vahvistui sen perusteella. Aada oli todella itkuinen ja niinkun tästä yhdestä kuvasta näkyy : Eevi nukkui kädet korvilla huudon takia. Eevi oli siis nukahtanut sohvalle josta kannoin sen meidän sänkyyn nukkumaan yöunia koska sairastellessa halusi nukkua meidän kanssa Aadan huudosta huolimatta, mutta tosiaan Aada huusi niin kovaa muutaman yön että 3-vuotias päätyi pitelemään korviaan unissaan. Eevi ei taas oikein ollut moksiskaan itse rokosta, lähinnä harmitteli muutamasti käsien rakkoja. Kuumetta taas oli tietysti molemmilla ja se kestikin yllättävän kauan. Me vanhemmat onneksi säästyttiin taudilta.

Näppyjen koko

Tosiaan, pienemmän kroppa täyttyi kauttaaltaan alkuun ihan pienillä näpyillä ja hän oli ensimmäisen päivän muuten oireeton. Seuraavana päivänä nousi kuume ja sitten seuraavana käsien näpyt kasvoi isommiksi samoten huulten ympärille tuli vielä isompia näppyjä. Isommalla taas ensimmäiseksi näpyt tuli pieninä suoraan kämmeniin ja siitä jalkapohjiin, muuten kroppaan ei tainnut tulla juuri ollenkaan.

Kynnet tippui

Olin kuullut että Enterorokon jälkeen vielä kuukausien päästä voi tippua kynnet ja niin kävi meillekkin. Osalla kuulemma saattaa tippua vain yksi kynsi, meillä molemmilta tytöiltä lähti miltei kaikki, varpaista ja sormista. Mahtoiko olla peräti niin että 18/20 lähti. Kuollut kynsi siis ikäänkuin kasvoi pois ja jossain kohtaa irtosi alle kasvaneen kynnen päältä. Kuulemma se ei sattunut ollenkaan mutta välillä jos joku kynnen kulma sattui osumaan tai tarttumaan kiinni kankaaseen niin tuntui ikävältä. Mulle itselle teki tosi pahaa leikata niitä kynsiä tai nähdä niiden tavallaan irtoavan kun se näytti kovin kivuliaalta mutta kysyttäessä lapset sanoi ettei niihin satu ollenkaan.

Onko teillä ollut enterorokkoa ja näyttäytykö se erilailla kun meillä ?

Mistä voimaa arkeen jos ei ulkoilusta?

Instagramin puolella avauduinkin kurjasta mielestä mikä on painanut viimeaikoina. Mitään suurempaa nyt ei ole tapahtunut, vaan niinkuin aina syksyn vaihtuessa talveksi mun mieli mustuu muutamaksi viikoksi. Olenkin viimeaikoina miettinyt mistä se johtuu, ja kaikki päätelmät on osoittanut että pimeys ja sisällä kyhnytys on suurin syy siihen. Kelit on ollut kurjat viime aikoina, on satanut loskaa vaakatasossa naamalle tai on käynyt niin kylmä viima että minä tai lapsetkaan ei olla viihdytty ulkona. Vaikka mikään super ulkoilija en olekkaan, niin kerran päivässä oon tottunut ulkoilemaan jo ihan oman mieleni takia, siis sisällä ollessa en saa mitään aikaseksi ja päätä särkee kokoajan. Tällä viikolla päätinkin että lopetan tän syksymurjotuksen ja alan tekemään taas niitä juttuja mistä saan voimaa päiviin. Pakko ulkoilu säässä kun säässä, hyviä herkullisia ruokia ja leipomista, jouluvaloja ja omaa-aikaa siihen että saan keskeneräiset jutut pois alta. Eikä tippakaan ylimääräistä suorittamista, vaan hyvässä balanssissa myös lepoa. Siis sitä mikä on varmaan kaikkein tärkeintä jaksamisen kannalta, mutta se on se mistä eniten nipistän pois joka päivä. 

Olen pohtinut myös blogin tulevaisuutta viimeaikoina ja sitä mitä tältä enää haluan. Haluaisin laadukkaita postauksia laadukkailla kuvilla, mutta mulla ei ole ollut aikaa niille kummallekin, siis olen jättänyt julkaisematta postauksia kokonaan. Siitä huolimatta en ole valmis hautaamaankaan tätä. Siispä päätin lähteä liikkeelle taas pienestä, en suorita enää mitään tähän liittyen, vaan mielen mukaan kirjoittelen ei niin fiksuja juttuja tai ei niin hyvillä kuvilla. Joka tapauksessa niin, etten enää stressaisi tätä puolta. Ihan hyvä voi nyt riittää.