Hae
Julia Erica

Mistä voimaa arkeen jos ei ulkoilusta?

Instagramin puolella avauduinkin kurjasta mielestä mikä on painanut viimeaikoina. Mitään suurempaa nyt ei ole tapahtunut, vaan niinkuin aina syksyn vaihtuessa talveksi mun mieli mustuu muutamaksi viikoksi. Olenkin viimeaikoina miettinyt mistä se johtuu, ja kaikki päätelmät on osoittanut että pimeys ja sisällä kyhnytys on suurin syy siihen. Kelit on ollut kurjat viime aikoina, on satanut loskaa vaakatasossa naamalle tai on käynyt niin kylmä viima että minä tai lapsetkaan ei olla viihdytty ulkona. Vaikka mikään super ulkoilija en olekkaan, niin kerran päivässä oon tottunut ulkoilemaan jo ihan oman mieleni takia, siis sisällä ollessa en saa mitään aikaseksi ja päätä särkee kokoajan. Tällä viikolla päätinkin että lopetan tän syksymurjotuksen ja alan tekemään taas niitä juttuja mistä saan voimaa päiviin. Pakko ulkoilu säässä kun säässä, hyviä herkullisia ruokia ja leipomista, jouluvaloja ja omaa-aikaa siihen että saan keskeneräiset jutut pois alta. Eikä tippakaan ylimääräistä suorittamista, vaan hyvässä balanssissa myös lepoa. Siis sitä mikä on varmaan kaikkein tärkeintä jaksamisen kannalta, mutta se on se mistä eniten nipistän pois joka päivä. 

Olen pohtinut myös blogin tulevaisuutta viimeaikoina ja sitä mitä tältä enää haluan. Haluaisin laadukkaita postauksia laadukkailla kuvilla, mutta mulla ei ole ollut aikaa niille kummallekin, siis olen jättänyt julkaisematta postauksia kokonaan. Siitä huolimatta en ole valmis hautaamaankaan tätä. Siispä päätin lähteä liikkeelle taas pienestä, en suorita enää mitään tähän liittyen, vaan mielen mukaan kirjoittelen ei niin fiksuja juttuja tai ei niin hyvillä kuvilla. Joka tapauksessa niin, etten enää stressaisi tätä puolta. Ihan hyvä voi nyt riittää.

15 tuntia parisuhde aikaa – Mitä sä tekisit?

Muutama viikko sitten päästiin viettään aikaa ihan kunnolla kahdestaan, jätettiin lapset mummun hoiviin meille kotiin ja lähdettiin yöksi muualle. Oltiin taas jonkin aikaa yritetty suunnitella kahden keskistä aikaa ja kun kuultiin että mummu voisi tulla meille yöksi vahtimaan lapsia, meillä oli samantien samat ajatukset ja sama suunta. Kamat kasaan ja saareen yöksi!
Tykätään molemmat liikkua luonnossa, mies on metsästänyt vaikka kuinka kauan ja mä oon tänä vuonna myös innostunut siitä niin paljon että meille oli itsestäänselvää että lähdetään luontoon. Kieltämättä alkuun meitä jännitti hirveesti että koska tulee SE puhelin soitto että tulkaa kotiin, lapset on kauhuissaan kun ootte poissa, mutta iltaa kohti sitä osasi olla jo vähän rennommin. Eikä siinä, saaresta olisi tunnissa takaisin kotona mutta kuitenkin. Kai se vaan aina jännittää miten ensimmäinen yö ilman äitiä ja isiä menee.
Illalla me soudettiin järvellä, käytiin pummimassa kahvit appiukolta vieresestä saaresta, syötiin eväsleipiä ja odotettiin lintuja. Seistiin hiljaa saaren reunalla ja kuunneltiin tuulen huminaa ja aaltojen läiskintää. Mies opetti mulle taas uusia juttuja lintujen tunnistuksesta ja saatiin me yksi sorsakin. Myöhään yöllä keiteltiin vielä pannukahvit, grillattiin makkaraa ja kuunneltiin Spotifystä musiikkia. Mietittiin miten lasten ilta on mennyt ja miten kivaa on vaan keskittyä siihen puolisoon. Sitten me mentiinkin jo nukkumaan nuotin valossa.
Aamulla herättiin neljältä keittelemään taas pannukahvit ja lähdettiin taas saaren reunalle. Oli kiva nähdä ensimmäinen varhainen auringon nousu tälle vuodelle ja vitsit kuinka tykkäänkin siitä fiiliksestä minkä se tuo. Ne aamut tunnit meni tosi äkkiä ja 7 aikaan päästiin ampumaan kumpikin. Minä vaan onnistuin hukkaamaan sorsan kaislikkoon mutta mies taisi löytää omansa. Käytiin juomassa välikahvit ja syömässä parit leivät ja mentiin vielä hetkeksi odottamaan josko lintuja näkyisi. Pian sitten kerättiinkin jo kamat kasaan ja siivottiin sotkumme, hypättiin veneeseen ja lähdettiin kotia kohti.
Lapsilla oli yö sujunut ihan hyvin, Aada oli kyllä herännyt viiden aikaan mutta oli nukahtanut uudelleen. Hän oli ihan innoissaan kun tultiin kotiin mutta itkuakaan ei tainnut tulla niinkun yleensä jos oon ollut poissa. Eevi vielä nukkui yöuniaan ja herättyään oli innoissaan siitä että mummu on täällä vieläkin, eli ilmeisesti kivaa oli ollut!
Jos sulla ois 15 tuntia aikaa pelkälle puolisolle, niin mitä te tekisitte?