Hae
Julia Erica
Kaupallinen yhteistyö

Perhepäivällinen, iltakävely ja auringonlasku

Kaupallinen yhteistyö: Jollyroom

Ihanaa sunnuntaita!

Me ollaan vietetty sunnuntaita auringosta nauttien ja heti aamukahveista saakka ulkoillen. Aurinkoiset päivät tuntuu antavan niin enemmän virtaa että heti herättyä haluaa lähteä ulkoilemaan ja sisälle tullaan lähinnä syömään. Tänään me lähdettiinkin sitten mun äidin luokse syömään, meillä oli pitkästä aikaa perhepäivällinen mun yhtä veljeä lukuunottamatta. Tytöt oli niin innoissaan taas kun näki Mammaa ja Pappaa, mutta sitäkin enemmän he taisi odottaa ”sedän ja tädin” näkemistä. Onkin onni että tyttöjen elämässä on kasapäin aikuisia joiden tapaamista tytöt jaksaa aina odottaa yhtä innoissaan.

 

Iltakävelylle perheen kanssa

Illan tullen hipsittiin kotiin päin ja ehdittiin auringonlaskun aikaan vielä kävelylle koko perhe. Eevi nappasi alleen tuttuun tyyliin potkupyörän ja Aada hieroi unihiekkaa pois silmistään autopäikkäreiden jälkeen rattaissa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa noita meidän uusia Beemoo Easy Fly Lux– rattaita hiekkatiellä ja rehellisesti sanottuna yllätyin että niillä pääsi ”ihan normaalisti” eteenpäin. Olin ajatellut että noin pienet renkaat kulkisivat huonommin mutta höpöhöpö, samaan malliin kulki kuin muillakin teillä täällä. Ollaan kyllä oltu ihan super tyytyväisiä noihin näiden muutaman viikon aikana kun ollaan niitä käytetty, ne vie ihan olemattoman tilan niin peräkontista kun eteisen kaapista ja mun on ollut helppo kuljettaa niitä paikasta toiseen olkalenksun ja repun ansiosta. Ne olikin yksi syy myös siihen miten innostuinkaan näistä niin kovasti, tässä neljän vuoden aikana on tullut raahattua yhtiä sun toisia rattaita perässä EI NIIN NÄPPÄRÄSTI ja esim lentokentällä oon kironnut kaikkia mohloja mitä ollaan yritetty vetää perässä ”pakattuina”. Näiden muuten pitäisi mennä käsimatkatavaroina mittojensa puolesta lentokoneessa mutta asia kannattaa varmistaa vielä lentoyhtiöltä. 

”Lähes aina multa löytyy repusta vaippoja, vaihtovaatteet kahdelle, järjestelmäkamera ja vaihto-objektiivi ja nyt lämpiminä päivinä vielä tyttöjen takit.”

Valkkasin näiden kaveriksi vielä suuren hoitolaukun Petite Cherien valikoimasta. Vaikka ihan näppärän kokoinen ikäänkuin jatkettava tavarakori löytyi rattaista niin tavaramäärän puolesta ainakin toistaiseksi tarvitaan ihan kassia tai reppua aina mukaan. Oon kaikki nämä vuodet selvinnyt ilman sellaista virallista hoitolaukkua, mutta tämä näytti ulkonäön puolesta siltä että voin käyttää sitä myös kaikkeen muuhun. Eniten innoissani kuitenkin olin tuosta että laukun saa kiinni rattaisiin, sillä tätä ominaisuutta olen hyvin usein kaivannut. Ja heh, mun instastooreja seuraavat tietääkin että oon käyttänyt tuota laukun hihnaa myös potkupyörien kannossa. 😀 Multa lähes aina löytyy kassista vaippoja, vaihtovaatteet kahdelle, järjestelmäkamera ja vaihto-objektiivi ja nyt lämpiminä päivinä vielä tyttöjen takit on kulkenut mukana, siispä kokonsa puolesta tämä on ihan täydellinen meille. Nyt mulla on siis siistimpi kassi niille reissuille joihin reppu ei aina ole siistein!

Huomenna me lähdetään kirppiskierrokselle tyttöjen kummitädin kanssa ja oonkin ihan super innoissani siitä. Edellisestä kunnon kirppispäivästä on kulunut useampia vuosia joten ehkä tämä tulee ihan tarpeeseen. Laitoin instagramiin kyselyä Tampereen seudun kirppiksistä, siis jos sulla on hyviä vinkkejä niistä niin käy ihmeessä vinkkaamassa stoorin puolelle. Mä hipsin nyt nukkumaan. Unia!

PS. RATTAAT NÄYTTÄÄ OLEVAN NYT HUIKEESSA ALENNUKSESSA !

Kiitollinen terveydestä ja auringosta

6 viikkoa sairastelua tälle vuodelle

Ollaan vuoden 2019 aikana sairasteltu enemmän kun koskaan aiemmin. Eevin ollessa pieni oli hyvin harvinaista että me sairasteltiin ja oikeastaan vasta Aadan syntymän jälkeen ollaan päästy enemmän kiinni lapsiperheiden sairastelukierteisiin. Kieltämättä kaksi lapsi tuntuu tuovan vauhdikkaammin kotiin yhtä sun toista tautia ja aiempaan poiketen nyt myös me aikuiset ollaan saatu joka ikinen tauti itsellemme. Ollaan nyt kolme (vai neljä) kertaa oltu kovassa flunssassa korkean kuumeen kera ja kerran norovituksen kourissa. Helmikuun alusta laskettuna ollaan sairasteltu kuusi viikkoa ja juuri nyt täällä taputellaan viimeisimmän flunssan murusia pois.

Viikon ulkoilutauon jälkeen ollaankin innostuttu taas pyöräilystä näin lumien sulettua ja tytöt sitten saikin synttärilahjoiksi omat potkupyörät. Eevin kohdalla kyllä mietittiin muutamasti että mahtaako potkupyörä olla turha noin vanhalle, mutta kun pyöräily ei tuntunut lähtevän käyntiin mitenkään ja hän koki lähinnä turhautuneita tunteita kun ei saanut sitä sujumaan niin päädyttiin kokeilemaan. Tuntuukin että viimeisen viikon aikana hän on oppinut ihan todella paljon pyöräilystä, tasapaino ja ohjaus tuntuu kehittyneen ihan älyttömästi ja ensimmäistä kertaa intohimo hommaan näkyy täysillä. Aamulla ensimmäisenä mielessä on potkuttelu ja illan viimeisimmät kysymykset liittyy siihen mennäänkö aamulla pyöräilemään.

Aadan potkupyöräily taas on vähän mitä sattuu, välillä sujuu ja välillä ei. Hän on pienestä pitäien tottunut potkuautoihin joita ei tarvitse mitenkään kannatella, siispä yksin potkupyörän pystyssä pysyminen on hankalaa , mutta apukäsien kanssa hän jaksaa potkutella aikansa. Enemmän tällä hetkellä kiinnostaa ehkä pimputettava kello, mutta hyvähän sekin on. Mulla on kova luotto että kesän aikana hänestäkin tulee kova potkuttelija siskonsa perässsä.
Vaikka välillä sairastelun keskellä koin epätoivon tunteita kun ei ollut mitään pakopaikkaa mihin lähteä nollaamaan ajatuksia, niin päällimäisenä fiiliksenä kuitenkin on kiitollisuus näistä terveistä päivistä. Se on jännä miten omaa (ja lasten) terveyttä muistaa arvostaa vasta sen jälkeen kun on sairastellut. Siispä kirjaimellisesti täysin rinnoin ollaan nautittu auringonpaisteesta ja näistä ihanan lämpimistä päivistä.