Hae
Julia Erica

Kirje Yksinodottajalle

Hei rakas,
En tiedä olenko muistanut tarpeeksi usein kertoa kuinka kaunis olet. Hehkut sitä perinteistä kauneuttasi ja siihen päälle vielä se raskaushehku. Pieni mutta jo niin iso vatsasi on söpö ja kannat sitä niin kauniisti aina. Vaikka varmasti sullakin on joskus niitä huonoja hetkiä, olet epävarma siitä onko se maha söpö vai ei, vaatteet ei aina mahdu päälle ja toisinaan tekisi mieli paeta omasta kehosta kun se ei vaan toimi niinkuin ennen. Niin usko tai älä, vau olet upea.
Tiedän että sinua pelottaa. Kaikki ei ehkä mennyt omien toiveiden tai suunnitelmien mukaan, et ehkä ollut suunnittelut että odotat lasta yksin, tai että se on ajankohtaista nyt. Mutta parhaimmat jutut tapahtuu aina yllättäin. Elämä ei odota vaikka joskus niin toivoisi. Kun odotin esikoista pelkäsin ihan hirveästi. Kaikki oli uutta ja omistuista, enkä tiennyt miten päin pitäisi olla. Tiedän että olet käynyt ja käyt edelleen niitä samoja ajatuksia läpi mitä minäkin joskus. On ihan luonnollista pelätä sitä vastuuta ja niitä asioita mitä on tapahtumassa, puhutaanhan me kuitenkin uudesta ihmisestä. Kumpa olisin tiennyt sillon että se kaikki on normaalia, en ehkä olisi teilannut itseäni ihan hulluksi!
En voi luvata että selviät helpolla tai että tulevat ajat on helppoja. En voi myöskään sanoa että kaikki on raskasta, koska se on niin suhteellista. Varmasti tulee vaikeita päiviä, varmasti löydät itsesi vielä joskus itkemästä vessan lattialta, huutamasta parvekkeelta tai hakkaamasta päätäsi seinään. Mutta lupaan että autan sut ylös sieltä lattialta, huudan sun kanssa sielä parvekkeella tai kuuntelen puhelimen päässä sitä kyynelvirran valumista. Oon hiljaa jos haluat, tai sitten jutellaan jos siltä tuntuu. Tiedän että haluaisit pärjätä yksin ja varmasti pärjäätkin, mutta haluan muistuttaa että avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan normaalia. Jokainen joskus tarvii tilaa, ja sitä on oikeus ottaa.

Esikoisen vauva aika voi olla kaikin puolin rankkaa. Sen lisäksi että usein tulee nukuttua vähän ja sylissä kulkee jatkuvasti käsipaino. Kaikki mikä oli ennen normaalia voi olla nyt omistuista ja toisin päin. Uusia asioita tulee kokoajan eikä oma pää tai kroppa pysy kaikessa perässä. Jossain kohtaa se tasoittuu, usko mua.
Äidit on joskus kuin susia toisilleen vaikka niin ei pitäisi olla. Aina on joku joka hoitaisi asiat paremmin, jolla on kokoajan raskaampaa kuin sulla tai muuten vaan tarve lytätä toista alemmas. Saatat toisinaan tuntea olosi kurjaksi kun ihmiset kommentoivat mitä sattuu, siihen ei tarvitse tottua, pidä puolesi. Ole vain oma aurinkoinen itsesi.  Hyvä voittaa aina.
Halusin vain sanoa että täällä mä oon. Olkapäänä, korvana, apuna ja ystävänä. Ihan mitä vaan tarvit. <3 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *