Hae
Julia Erica

Kuumetta, katkennut sormi ja synttärikakku

Tammikuu oli ja meni, enkä tänäkään vuonna tule kaipaamaan sitä juuri ollenkaan. Viimevuonna makasin raskaana sairaalassa tipassa kun sain ruokamyrkytyksen tai noroviruksen, sairastin kamalan flunssan ja taapero menetti etuhampaansa. Tänä vuonna me ei myöskään säästytty epäonnen tammikuulta, sillä hampaan sijaan mies tiputti oikean käden etusormen pään kaivoon. Voi kyllä, näin tapahtui. Yhtenä perjantai aamuna heräsin viestiin jossa luki ” Oon menossa sairaalaan, mun sormi meni poikki”, mutten arvannut että se ihan kirjaimellisesti katkesi, eikä toista osaa ole tallella. Kiitos vaan Tayssin näppärän kirurgin joka kuroi sormen kasaan niin hyvin kun vaan voi. Nyt mies on käsipaketissa muutaman sentin lyhyemmän sormen kanssa sairaslomalla.

Sen lisäksi Aada sai jonkun kamalan kuumetaudin joka kesti kaikkiaan 6 päivää. Kuume ei laskenut lääkkeilläkään alle 38 asteen ja pahimmillaan huiteli 40 tietämissä. Ei räkää, ei yskää, pelkkä kuume. Soiteltiin sairaalaan useampaan otteeseen ja ravattiin lääkärien juttusilla toistamiseen. Kaikesta huolimatta Aada ei kuitenkaan kuivunut tai mitään ja itsekseen korkea kuume sitten laski, palauttaen vauvankin taas omaksi itsekseen. Arvatenkin kuumetauti kävi meidät kaikki läpi mutta Aadalla se oli voimakkaimmin. No onneksi nyt ollaan taas terveinä.

Helmikuu me aloitettiinkin sitten vähän erilailla, mies lähti työporukan kanssa lomareissulle Lappiin ja me jäätiin tyttöjen kanssa pitämään taloa pystyssä. Kieltämättä mua jännitti monta viikkoa etukäteen että miten pärjätään täällä, mutta meillä olikin normaalia helpompaa. 😀

Mun äiti tuli meille ensimmäisenä päivänä vähän avuksi kun meillä oli yksi lääkärikäynti ja muuta, ja appiukkokin lähti esikoisen kanssa yhtenä päivänä pulkkailemaan. Vaikka lumitöitä tulikin väännettyä 15 tuntia meni se aika kepeästi kun taapero oli isona apuna ja leikkien varjolla saatiin viimeisetkin lumet heiteltyä pois. Lapset meni nukkumaan kiltisti ja ajoissa joka ilta, kämppä pysyi siistinä miltei kokoajan ja yllätyin itsekkin siitä että mua ei ihan hirveästi pelottanutkaan mennä nukkumaan. Se että pelkäsin pelkääväni olikin se isoin juttu mitä jännitin, mutta se osoittautui taas kerran turhaksi.

Miehen oli tarkoitus olla reissun päällä reilu viikko, mutta ukkokulta päättikin tulla lentokoneella kotiin jo aijemmin. Meidän oli tarkoitus yllättää mies synttärikakulla ja lahjalla, mutta ei sitten ehdittykään kun hän kotiutui reilusti etukäteen. Leivottiin sitten yhdessä kakku yhtenä iltana ja nyt ollaan herkuteltu sitä muutaman päivän. Makeahan toi on kun mikä, mutta tälläisille herkkusuille se uppoo helposti. Jostain syystä myös koristeet tuntuu katoavan kakun päältä kuin tuhka tuuleen, mutta syötäväksi kai nekin on tarkoitettu 😉

Nyt me uppoudutaan taas viikonlopun viettoon, ohjelmaa olisi vaikka kuinka taas, saa nähdä mitä ehditään. Pahoittelut blogihiljaisuudesta, toivottavasti se on nyt ohi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *