Hae
Julia Erica

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Onnistu piparien koristelussa

”Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin – ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!”
Viime vuonna olin ryhtymässä koristelemaan pipareita kun huomasin unohtaneeni ostaa sokerikuorrutetta. Päädyin googlettamaan hyvää ohjetta ja hetken päästä mitan kanssa väsäilin soosia kasaan. Olin kuvitellut sen olevan jotenkin super vaikeaa ja luulin tarvitsevani jotain pursotuspussiakin hommaan, mutta suljettava pakastepussi toimikin paremmin kun hyvin. Jo heti ensimmäisellä vedolla huomasin homman toimivan paljon paremmin kun niiden kaupan valmis kuorrutteiden kanssa ja sinä päivänä päätinkin etten osta niitä enää koskaan. Se ei siis venynyt tai valunut, vaan stoppasi saman tien kun lopetin pursotuksen ja jälki oli todella ohutta. Lisäksi tietysti sokerikuorute on paljon halvempi tehdä itse ja tarvikkeet siihen löytyy meiltä aina kaapista. Ohje siihen on näin simppeli:

Tarvitset kananmunan valkuaisen, tomusokeria ja sitruunamehua. Ensin vatkaan valkuaisen ja 2 tippaa sitruunamehua sekaisin, jonka jälkeen alan lisäämään tomusokeria niin kauan kunnes massa on sen verran kovaa että sillä voi piirtää. TADAA, se on valmis. Tämän jälkeen oon kipannut kuorrutteen minigrippi-pussin kulmaan ja laittanut jääkaappiin tekeytymään siihen saakka kunnes aletaan koristelemaan. Kun aika on, leikkaan pussin kulmaan niin pienen reiän etten ole varma lähtikö siitä palaakaan pois. Reikää voi tarvittaessa suurentaa, mutta pienennys ei onnistu.

Sitten vaan paljon erilaisia strösseleitä ja intoa!

Kurkkaa eilinen luukku Minnan blogista: Kuusi-askarteluja lasten kanssa ja huomenna aukeaa luukku Iloa eloa- blogista.

Maanantai avautuminen

Jos maanantai alkaa omaan jalkaan kompastumisella ja sitä myöden pään seinään lyömisellä niin mitään kovin lupaavaa ei voi välttämättä odottaa loppupäivältäkään. Oikeasti maanantai on yks mun lemppari päivistä, mutta tänään selvästi kohdalle osui surkea sellainen ja luovutin väkinäisen yrittämisen jo joskus puolen päivän tienoilla.
Siitä huolimatta että olen lasten kanssa yleensä pitkäpinnainen ja kärsivällinen, tänään en ole onnistunut siinäkään. Olen löytänyt itseni kiukuttelemasta lapsille muutamaankin otteeseen huoneen siivouksesta ja vetänyt itkupotkuraivaria maassa kun 20 kerran jälkeen lapset vaan sotkevat huonettaan (ja muita huoneita) yhä enemmän. Okei, en nyt ihan ainakaan maannut maassa tai itkenyt, mutta menetin hermoni kyllä huolella ja ensimmäistä kertaa koskaan kaivoin jätesäkin johon rupean lappaamaan leluja jos ne ei siivoudu paikalleen. Pyysin kyllä jälkeenpäin huutamista lapsilta anteeksi ja hekin tuntui ymmärtävän/ taas muistavan ettei homma toimi niin leluja otetaan vaan hyllyistä siivoamatta paikalleen. Eikä siis kyse ollut ainoastaan tän päivän sotkuista, vaan oikeastaan koko viikonlopun.
Perus iltasiivoilujen jälkeen hyppäsin nyt tänne läppärille nollaamaan ajatuksia päivästä. Yritin kirjoitella muista jutuista mutta päädyinkin purkamaan tän kun oli mielen päällä voimakkaasti. Tälläisen päivään jälkeen sitä tuntee itsensä niin huonoksi kun on toistamiseen menettänyt hermonsa kunnolla ja päätynyt huutamaaan lapsille ihan liikaa. Varsinkin heti lasten nukahdettua syyllisyys painaa isommin päälle ja mieleen tulee se että lapset on lainassa vaan. Sitä vaan ei tunnu muistavan just sillon kun päivän vauhti on päällä ja kierrokset nousee.
Taidan keittää vielä iltateet ja hengitellä syvään täydessä hiljaisuudessa ja kun mieli on rauhoittunut hyppään kirjan kimppuun. Josko sitä huomenna olisi taas vähän vanhempi ja fiksumpi. Tai ainakin vanhempi.