Hae
Julia Erica

KANGASRAHIN UUSI ILME KANGASMAALILLA

Bongasin yhdestä facebook-ryhmästä kuvan jonkun kangasmaali kokeilusta, ja sen innoittamana päätin itsekkin kokeilla miten kankaan maalaus sujuu. Mulla oli kymmenen vuotta palvellut punainen kulunut rahi jonka kohtaloksi olin jo päättänyt roskalava-facebook ryhmän, mutta päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden meidän kodissa, mikäli maalista tulisi hyvä. Hain Sinellistä tätä kangasväriä  muutaman purkin, nappasin kellarista turhan pensselin ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ja tadaa, tälläinen siitä tuli! 


Ihan onnistunut muutos siis! Suosittelen ainakin kokeilemaan kangasmaalia, jos kalusteen väri on väärä eikä uudelleen verhoilu nappaa. Mutta jotta tekin onnistutte, haluaisin jaada muutaman vinkin ennenkun ryhdytte tuumasta toimeen.
  • Lue ohjeet. Ennen kun aloitat. Minä en nimittäin lukenut. Kaikkia kankaita ei pitäisi maalata, esim tälläistä samettikangasta mitä minä maalasin. Karvat sojottivat joka  suuntaan ja kovettuivat ikävän tuntuisiksi. Sain onneksi tilanteen vielä korjattua alemmalla ohjeella.
  • Hankaa kovaa. Niin että maali imeytyy kaikkiin mahdollisiin kuituihin kankaassa. Tässä kohtaa minä nappasin hankaussienen käteeni ja sillä karkealla puolella hankasin ne kovat sojottavat karvat alas. Onneksi se auttoi ja pelasti koko rahin.
  • Kuivaa hiustenkuivaajalla. Paljon helpompaa kuin silittäminen.
  • Hommaa lastenvahti. Vaikka maalaus sujui ihan hyvin taaperonkin kanssa, oli jälkipyykki aika iso. Omat ja taaperon vaatteet oli täynnä mustia pieniä kädenjälkiä, niinkuin lattia, pesukone ja kaapitkin. 

Ootteko te kokeillut kangasmaaleja? Minkälaisin tuloksin?


RAKENNEULTRA JA AJATUKSIA LAPSEN SUKUPUOLESTA

Me käytiin muutama viikko sitten rakenneultrassa kurkkimassa meidän juniorin kuulumisia. Rakenteet vaikutti olevan kunnossa ja mahdollisuuden tultua kysyttiin myös sukupuolta. Pakko sanoa että ultraaja oli jotenkin aijempaa ihanampi tyyppi, hän kertoi kokoajan mitä tekee, ja kertoi myös sellaisella kielellä,  että tavallinen tallaajakin ymmärtää. Katseltiin pikkuisen rakenteet läpi ja laskettiin jopa varpaat!

 Kirjoitin aijemmin tyttöfiiliksistäni, ja niinhän siinä kävi, että ultraaja lupaili meille toista tyttöä! Ja minä olen ihan innoissani että saadaan uusi tyttö taloon! Ajatus tyttövauvasta tuntui jotenkin luontevammalta kun yksi tyttö on kotona valmiina. Vaikka ei kai oikeasti siinä kauheasti eroa ole, hoitaako tyttöä vai poikaa.

Eeviä odottaessani en uskaltanut ”odottaa tyttöä”, vaan odotin vaan vauvaa. Ajattelin etten voi ostaa mitään tyttöjuttuja, jos synnytänkin pojan. Tällä kertaa aijon nauttia tytön odotuksesta ja ihastella kaikkia ”tyttöjuttuja” , ostaa vaaleanpunaisia vaatteita ja elää sen mukaan, että tyttö on tulossa. En stressaa sitä jos synnytänkin pojan, nimittäin kyse on vain materiaalista. Vaatteita saa uusia, jos tuntuu että vaaleanpunaiset puput ei iskekkään pojalle. Ja muutenkin, eihän meidän kaikki vaatteet ja tavarat vaalenpunaisia ole! 
Löytyykö sieltä ruudun takaa muita joilla on kesällä laskettu aika?