Hae
Julia Erica

ENSIMMÄISEN JA TOISEN RASKAUDEN EROJA

Aijemmin toin esiin muutamia raskauteen liittyneitä oireita blogissa. En kuitenkaan listannut sen kummemmin mitään, kun ajattelin kirjoittaa niistä ihan oman postauksen. Ja koska toista raskautta tulee usein verrattua edelliseen, kirjoitan ylös myös eroavaisuuksia muutaman vuoden takaisen raskauden kanssa. Vähän harmittaa ettei aijemmasta raskausta ole paljon kuvia tallessa, mutta raskauden tuomia juttuja en kuitenkaan ole unohtanut.

❤ Väsymys. Se on kyllä jo osittain hellittänyt, mutta yövuorojen aikaan olen edelleen todella väsynyt. Palautuminen niistä kestää monta päivää. Eniten ristiin tehtävät yö ja aamuvuorot sakottaa.

Eeviä odottaessa en tuntenut väsymystä normaalia enempää.

❤ Oksennus. Luulin sen jo hellittäneen/loppuneen kokonaan, mutta viikonloppuna se taas muistutti olemasta olostaan rajummin kun aijemmin. En osaa sanoa monestikko olen oksentanut, ehkä 50 kertaa. Se ei siis ole helpottanut vieläkään.

Eeviä odottaessa oksensin kolmesti ja se loppui viikkoon 7 mennessä.

❤ Muistin reistailu. Tämä johtuu varmasti väsymyksestä. Jos saan viestin ja ajattelen vastaavani siihen kun olen ottanut maidon kaapista, unohdan sen. Saatan siis vastailla viikon myöhässä, jos edes vastaan.

❤ Hemoglobiinini on 90-110 ollut alusta asti.

Edellisessä raskaudessa se laski näin alas viikolla 30.

❤ Rintani on todella kipeät kokoajan.

Viimeksi ne olivat kipeät vain muutaman viikon raskaustestistä.

❤ Olen kokoajan hengästynyt. Niinkuin viimeksikin.

❤ Olen lihonnut 12 kiloa. Ja onneksi olenkin, olen nimittäin ensimmäistä kertaa yli vuoteen normaalipainoinen. Ollaan oltu neuvolatädin kanssa vaan innoissamme tästä, sillä painonnousun kanssa taisteltiin pitkään tuloksetta.

Aijemmin painoni nousi yhteensä 25 kiloa. Nyt jos painan saman verran synnyttäessäni kuin viimeksi, painoa olisi tullut 35 kiloa. 

❤ Olen itkuherkkä. Itken ajaessani töihin jos radiosta tulee hyvä kappale, tai saatan yöllä pillahtaa poruun katsellessani Eetun ja Eevin unta. 

Viimeksi oli sama juttu, herättelin Eetua öisin lohduttamaan mua kun joku elokuva päättyi surullisesti.

❤ Mun tekee mieli kokoajan kreikkalaisia peperoneja ( siis ne jalopenon kaltaiset), sulatejuustoviipaileita, leipää, riisipuuroa, kermaista ja juustoista pastaa, leivonnaisia ja makaronilaatikkoa. Olen myös syönyt subwayta enemmän viimeisen kuukauden aikana kuin koko elämäni aikana. ( Miksi mun piti kirjoittaa tosta subwaystä, en voi lakata miettimästä sitä! )

Viimeksi en juuri himoinnut karkkia ja maitoa enempää. Loppuraskaudessa tuli järkyttävä pesupulverin himo, mietin jatkuvasti sitä miltä se tuntuisi suussa ja maistuisi. 😀

❤ Selkä kivut. Työpäivän päätteeksi en pysty usein nostamaan Eeviä syliini, kun selkääni koskee niin paljon. Onneksi pian mulla on se tukivyö joka toivottavasti tuo helpotusta. Yritän myös vaihtaa kenkiä työpäivän aikana useammin jos siitä olisi apua.

Viimeksi selkäni oli ensimmäistä kertaa kipeä synnyssalissa. 

❤ Pelkään keskenmenoa ja muita ongelmia enemmän kuin viimeksi. Sanotaanko näin että tieto lisää tuskaa. 
❤Aika kuluu nopeammin. Raskausviikot on kokoajan sekaisin ja aina yllätyn siitä miten paljon viikkoja on kertynyt. Myös pelot muistaa harvemmin eikä niihin ehdi takertua. On ihanaa pysähtyä nauttimaan välillä siitä että on raskaana.

Aika kului hitaasti. Mulla ei ollut oikein mitään tekemistä sillon, nyt mulla on kuitenkin jo perhe, remontti, työt ja blogi. Toisinaan jopa on niin kiire, että on oikeasti pysähdyttävä rauhoittumaan. En osannut nauttia raskaudesta ollenkaan vaan odotin vain sitä että koska se syntyy. 

❤ Oikeastaan en juuri mieti kumpi mahassani mahtaa kasvaa. Veikkaan tyttöä. Ehkä siksi että on jo tyttö niin ajatus tytöistä tuntuu helpommalta. Poika taas tuntuisi jännittävältä. Mulle on oikeasti ”ihan sama” kumpi siellä mahassa kasvaa, toivon vaan että siellä olisi kaikki hyvin.

Mulla oli kokoajan kauhean rauhaton olo siitä kumpi mahassa mahtaa olla, ja laskin päiviä ultraan kokoajan. Veikkasin sillon poikaa ja vähän ennen ultraa fiilikseni vaihtui kuitenkin tyttöön. Sillon sanoin että ”Kunhan kaikki on hyvin”, nyt sanon ” Toivon että kaikki on hyvin.”

Mitenkäs teillä, onko raskaudet ollut kovin erilaisia? Tykkäättekö te vertailla raskauksia?





TAAPERON SANAKIRJA

Eevihän alkoi tavaamaan ensimmäisiä sanoja jo yhdeksän kuukauden iässä. Äiti, haukku ja isi oli sillon ihan tunnistettavissa ja tavuja eri asioista tuli helposti. Sitten neiti päättikin oppia kävelemään ja jätti puhumisen sikseen. Ei tullut enää äitiä tai muutakaan, me vain käveltiin ja tutustuttiin uusiin kuvakulmiin. Eevi on sen jälkeen höpissyt yksittäisiä siansaksa sanoja, mutta nyt selkeästi puhumisen tarve on voimistunut. Jatkuvasti höpistään pitkiäkin tarinoita, vaikka oikeat sanat eivät tulekkaan suusta. Eevi on myös hirveän kiinnostunut kirjoista ja tykkää kuunnella tarinoita ja katsella kuvia niistä. Eläimet on ihan hitti ja niitä käydään useasti päivässä läpi. Eevi osaa hienosti matkia eri eläinten ääniä ja tunnistaa peruseläimet hyvin. Puheen ymmärtäminen on pitkään ollut tosi hyvää, vaikeitakin asioita voi selittää taaperolle ilman että hän tuohtuu siitä ettei ymmärrä. Eriasia sitten taas on se että totellaanko vaikka ymmärretään. (:-D)

 Listasin ylös muutamia sanoja Eevin tyyliin sekä muita tapoja millä Eevi ilmaisee itseään.

Isi/Eetu – Iti tai Eeta
Äiti – Äitä tai Äiti
Pappa – Pappa
Mummu – Mum tai hum
Mamma – Mamma
Puuro – Puu
Pallo – Paa tai poo
Läpyt – Äpät
Ei – Ä’ää
Antaisitko – Anna
Ajaa autoa – Ajaa auta
Apua – Apaa
Kahvi – Kaa
Täplä – Trää
Prinsessa – Prii
Kuuma/Poppa – Poo tai Pappa
Vaippa – Paippa
Rakastaa – Akkataa
Nyt – yt
Jes – Es
Sauna – Tsshh ( käsi huitoo löylyn heittämistä)
Koira – Wuh wuh wuh
Kissa – Miiiuu Maaau

Luulen että unohdin ehkä puolet vielä neidin ”sanavarastosta”, mutta ei se kai niin vakavaa ole. Miten teillä taaperot puhuu? Tuleeko jo pitkiä lauseita vai tavaillaan sanoja tai tavuja?