Hae
Julia Erica

MEIDÄN JOULU

Viimevuonna jouluvalmistelut jäi miltei kokonaan miehen ja anopin vastuulle kun olin töissä päivät ennen joulua. Saavuin yövuorosta valmiiksi laitettuun kotiin enkä oikeastaan muista koko joulusta muuta kuin yövuoro väsymyksen ja joulupukin joka ei puhunut juuri mitään. Tänä vuonna tunsinkin itseni niin etuoikeutetuksi kun sain olla omassa kodissa laittamassa joulua ja viettää joulun ihan oikeasti kotona niin että alkuvalmistelutkin tuli itse tehtyä.
Yön aikana tonttu oli tuonut osan lahjoista kuusen alle ja sieltä Eevi sai yhden lahjan ennakkoon nimipäivänsä johdosta. Ihan aavistuksen jäi tuo lahjamoodi päälle tuolle esikoiselle, sillä muutaman tunnin kurkkimisen jälkeen hän oli ihan omin lupineen repinyt yhden lahjan auki. Odoteltiin joulupukin kuumanlinjan pyöriessä miehen loppua perhettä saapuvaksi ja käytiin me saunassakin ennenkuin aloitettiin ruokailu. Eeville ei maistunut ruoka ja hän olikin kovin levoton koko päivän sillä tämä oli ensimmäinen joulu mitä hän oli osannut odottaa jo pidemmän aikaa.
Ruokailun jälkeen tonttu oli tuonut oven taakse lisää lahjoja ja Eevi sai tontulta viestin että joulupukki tulee illalla sitten vielä mammallaan. Taaperon hämmennys oli niin todellinen tilanteesta, hän juoksi ympäri meidän huushollia pyytämässä apua lahjojen sisälle kantoon ja miltei sekosi niistä lahjojen määristä. Loppuviimein lahjojen jako sujui hyvin mutta taapero ei jaksanut avata kaikkia lahjoja eikä pystynyt keskittymään yhteenkään leluun kunnolla, kun oli niin sekaisin kaikesta. Mäkin ehdin napata muutamat lahjat takaisin lahjapussiin ja vein ne autoon odottamaan mammalle lähtöä, josko sielä riittäisi kärsivällisyyttä enemmän. Aadahan nukkua porskutti koko tilanteen ohi ulkona niin pitkään että loppuviimein kävin herättämässä tyypin ennenkun kaikki vieraat ehti lähtemään.
Hetki ihasteltiin uusia juttuja kunnes pakattiin itsemme autoon ja lähdettiin tsekkaamaan Mammalan joulu. Luojan kiitos lapset nukkuivat autossa pienet päiväunet, nimittäin heilläkin oli edessä vielä pitkä päivä.
Ennenkuin vanhat ruoat oli edes kunnolla laskeutunut ahmittiin taas itsemme täyteen jouluista ruokaa ja ruvettiin odottelemaan joulupukkia saapuvaksi. Eevi odotteli ikkunalla josko pukkia näkyisi ja kun se sitten loppuviimein näkyi alkoi taas tolkuton härdelli ja juoksu, joka päättyi mun isoveljen taakse piiloutumiseen ja sieltä joulupukin kurkkimiseen. Alkukankeudesta huolimatta Eevi rupesi juttelemaan joulupukille ja kiitti jokaisesta lahjasta joulupukkia sanoin ” Oi kiitos houlututti” 😀 Ja loppuun lauloi vielä laulun pukille!
Loppuilta sitten menikin hengaillessa ja leluja kootessa, ja saihan ne juustotkin melkoista kyytiä! Yötä vasten lähdettiin ajelemaan kotiinpäin ja lapset nukahti autoon niinkuin oltiin suunniteltu, eli saatiin kantaa suoraan sänkyyn jatkamaan unia.
Seuraavat päivät menikin leluja tutkien ja matkaillen sukulaisille, ja sitten päästiinkin taas ihanan tavallisen arjen pariin. Johan tässä on hössöteltykin tarpeeksi.
Ensivuoden joulullekkin tuli teema; Mitä vähemmän pakkausjätettä sen parempi. Oikein oksettaa kuinka paljon pakkausmateriaalia lähti roskikseen. Jokainen lahja erillisessä paketissa, erillisissä muoveissa, erillisillä klipsuilla kiinni. Lisäksi vielä osa on netistä tilattu, eli paketissa vielä tullut meillekkin. Ja meidän ostamien lahjojen määrä taitaa pysyä samana, 3 lahjaa per lapsi, mielellään ikää kestäviä.

PUOLIVUOTIAS VAUVA

Aadalle tuli kuun alussa huikeat puolivuotta mittariin ja sen kunniaksi ajattelinkin postailla tästä pikkutyypistä teille vähän enemmän. Aada on alusta asti ollut tosi tyytyväinen sylivauva, eli kunhan saa olla sylissä niin viihtyy. Tämä on varmasti ainakin osittain johtunut siitä että Aada pulautteli 2-5kk ikäisenä kaaressa tosi suuria määriä maitoa, eli pysty asento oli jo senkin takia kivempi. Nyt puklailu on vähän rauhoittunut ja tyyppi on alkanut viihtymään lattialla enemmän. Vauva on tosi hymyilevä nuuskuttaja joka on kärsivällinen odottamaan, mutta usein kuitenkin kantelee nopeasti isosiskon touhuista.

Aadalla on nyt neljä hammasta suussa. Hampaita on oikeasti tekemällä tehty viikko tolkulla, eli niitä on tähän mennessä kiukuteltu varmaan 6 viikkoa. Siinä missä Eevin hampaiden tuloa ei edes huomannut, niin Aadan hampaat eivät ole jäänyt varmasti keneltäkään tutulta huomaamatta. Joka tapauksessa nyt niitä on neljä, joista yksi puhkesi tällä viikolla. Hammasharjan käyttö sujuu hyvin eikä hampaiden pesu vaivaa tai kummastuta ollenkaan.

Vauva on alusta asti juonut rintamaitoa eikä me olla tarvittu lisämaitoa missään kohtaan. Aada siis ei ole edes maistanut korviketta (mutta kerran juonut mun kaverin maitoa :-D). Lisäksi ollaan maisteltu muutamia soseita ja puuroa. Ruoka maistuu toisinaan hyvin ja hampaiden ollessa kipeimmillään aika huonosti. Yritetään kauheasti sormiruokailla ja Aada tykkääkin siitä ihan kauheasti. Lisäksi hän on kovin kiinnostunut lusikan käytöstä. Nyt ollaan kuitenkin vasta muutamasti istuttu syöttötuolissa, nimittäin viikonloppuna vaihdettiin newborn-setin tilalle etukaari ja pehmusteet.

Aada osaa kääntyä selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Toisinaan kuitenkin kääntö mahalta selälleen tapahtuu niin nopeasti että pää saattaa kolahtaa vauhdilla mattoon. Nykyään hän viihtyy eniten kyljellään sellaisessa puoli-istuvassa asennossa, eli siis pyrkimys on ylöspäin. Viimeviikolla tyyppi nousi vahingossa seisomaan lattiatyynyä vasten ja mua ihan hirvitti miten hän noin pienenä nousee seisomaan kun raukka ei kunnolla osaa vielä istuakkaan ilman varmistamista. Lisäksi eteenpäin ollaan päästy nyt kuukauden verran ryömimällä, eli isosiskon leikit saa kyytiä jatkuvasti. Konttausasentoon noustaan kokoajan ja välillä päästään siten eteenpäin, mutta pääsääntöisesti kuitenkin kuljetaan ryömimällä.

Jos on hauskaa niin kiljutaan kovasti, ja jos äiti poistuu näkyviltä niin itketään kovasti. Eevistä onkin ollut iso apu kun hän on pitänyt seuraa Aadalle sillon kun oon vaikkapa laittanut ruokaa, eli välillä hävinnyt sekunniksi näköpiiristä. Lisäksi Vä-tavuja tulee paljon ja toisinaan jotain muutakin. Kaikkein hauskinta on isosiskon tanssit jotka saa Aadan nauramaan ihan hepulissa. Lisäksi kurlutus, nuuskutus ja röhkiminen on alkanut !
Iltaisin yritetään laittaa molemmat lapset nukkumaan kymmeneltä. Tämä myöhäisempi rytmi on jäänyt meille päälle mun yötöistä ja toisaalta tälläinen myöhäisempi rytmi sopiikin meidän perheelle paremmin. Eli siis nukutan Aadan kymmenen aikaan meidän sänkyyn. Yleensä hän herää ensimmäisen kerran joskus 2-3 aikaan yöllä, ja seuraavan kerran 9-10 aikaan aamulla. Mutta jos me valvotaan hampaiden takia, niin heräillään sitten pahimmillaan vartin välein ja pisimmät unijaksot on tunnin.
Saas nähdä mitä tuleva kuukausi taas tuo tullessaan, nyt ollaan vähän vierasteltu tuttujakin paikkoja ja ehkä pikkuisen lähipiirin ulkopuolisia. Hampaita tuntuu nyt tulevan kuin sieniä sateella, maanantaina ien oli vielä toista viikkoa turvoksissa ja hammas näkyi vähän, mutta tiistaina sieltä pilkistikin jo kaksi  hammasta. Josko siis pian taas meininki hetkeksi rauhoittuu, kun hampaat on saatu puserrettua ulos!