Hae
Julia Erica

AUTOHULLU TYTTÖMME

Kenellekkään meidän lähipiirissä ei varmastikkaan ole jäänyt epäselväksi että Eevi on hulluna autoihin. Papan auto, mummun auto, pakettiauto, kuorma-auto, leikkiauto, autokeinu, autovaate, auto, auto ja auto.. Mitä ikinä se onkaan, jos se vaan liittyy autoihin, se on siisti! Eevihän istuisi tuntitolkulla autossa kuskinpaikalla jos vaan saisi valita. Painelisi nappeja, kääntelisi rattia ja heiluttaisi vaihdekeppiä, niinkun me aikuisetkin. Aina jos meille tulee vieraita, Eevi osoittaa ensimmäisenä autoa ja toistaa koko ajan ”autaa, auto, autto”. Usein meidän täytyy keksiä joku hämyliike, että saadaan tyttö unohtamaan auto edes hetkeksi. Tilanne kuitenkin päättyy usein siihen että ulos mennessä neiti roikkuu jonkun auton oven kahvassa ja ähisee saadakseen oven auki. 
Viimeviikolla postimies yllättikin Eevin Jollyroomin paketilla, mistä kuoriutui neidille oma auto. Sähköauton ikäraja on 3 vuodesta ylöspäin, mutta ajateltiin että auto menee nyt hyvin istuskellen ja tutkien, ja nappeja painaen, ja sitten isompana neiti voi ajaa autolla kaasua painaen. Kyllä täytyy sanoa että tämä auto on ollut niin hitti siitä asti kun se saapui. Mua jokseenkin huvittaa kun neiti häärää autonsa kanssa, laittaa itselleen turvavöitä, sulkee auton ovia ja kuuntelee radiota itsekseen. Joskus hän hakee oman mukinsa autoon ”ajelee” samalla kun juo ilmeisesti mielikuvituskahviaan. Hahah, ehkä tuolla mun puolisolla meni vähän överiksi tämä auton valitseminen, mutta pidettäköön se hänen oikeutenaan. Onhan se kunnia tehtävä saada valita omalle lapselle auto. 😀

KOKKOILUA JA HYVÄÄ RUOKAA

Mun täytyy heti alkuun sanoa etten ole mikään juhannuksen juhlija. Jos en ole ollut juhannuksena kuumeessa niin meidän suunnitelmat on aina kaatunut johonkin. Jokseenkin välttelen aina juhannussuunnitelmakeskusteluja, kun en haluaisi sopia mitään varmaksi, jos mieli jostain syystä muuttuukin. Tai jos vaikka olenkin taas kuumeessa. Tänä vuonna me ei otettukaan mitään paineita juhannuksesta, vaan päätettiin mennä anopille istumaan iltaa porukalla ja polttamaan oma pieni kokkomme.

Meillä oli kyllä varsin kiva ilta. Alkuillasta aurinko helli meitä ja ennusteista huolimatta sade ei yltynyt missään kohtaa tihutusta suuremmaksi. Hyvän ruoan ja juoman lisäksi meillä oli tosiaan pieni kokko rannassa, joka roihusi kauniisti. Käytiin myös veneellä katsomassa Vaihmalan hovin kokkoa joka oli pystytetty ravintolan rantaan. Eevi oli veneessä kauhusta kankeana, kun neiti ei ollut ennen moisesta kuullutkaan. Miehet myös innostuivat vetämään rengasta veneen perässä, joten saunakin tuli vielä lämmitettyä. Puoliltaöin lähdettiinkin miehen kanssa kotiin nukkumaan Eevin jäädessä mummulaan hoitoon. Muutamasti siideristä huolimatta oli kiva tulla kotiin, kun kerrankin saa vaan kuitata univelkoja, eikä nukkua humalaa pois tai kärsiä krapulasta, niinkuin ennen jos Eevi on ollut hoidossa yönyli. Kyllä voin sanoa, että katkeamattomat yöunet teki terää ja se että sai nukkua niin pitkään kun halusi. Kiitos anopille.