Hae
Julia Erica

KUVIA MINUSTA – IHME ON TAPAHTUNUT

Tuntuu ihan hullulta että musta on näin monta kuvaa yhteen postaukseen! En koskaan saa ketään kuvaan mua tai sitten en osaa pyytää. On meinaan sika vaikee olla kameran edessä jos kuvaajana toimii joku vähän vieraampi. Ja sit kun oon niin vaikee kuvattava, kun annan ohjekirjallisen neuvoja. ”Kato että pää näkyy kokonaa ja kengät myös. Tarkenna muhun ja tarkista että tarkennus onnistuu. Jos taustalla on kauhea hälinä niin käännä vähän kuvakulmaa. Onko mun paita muuten noussut? Mikset sanonu siitä mitään?”. Yleensä tossa kohtaa mun miehellä palaa käpy ja kamera tulee mun käsiin bumerangina. 
Tänään käytiin mun parhaan kaverin kanssa tutustumassa vähän meidän kodin lähialueisiin ja löydettiin ihana kuvauspaikka. Pakotin sen toki räppään kuvia musta kun kerrankin A) En näyttänyt zombilta. B) Kamera oli mukana. Ja C) Tosiaan oli joku tyyppi, jonka kuvattavana on helppo olla. Oikeastaan varmaan helpoin. Se ei koskaan ota itteensä mun neuvoista vaan ottaa ne rakentavasti vastaan, se sanoo aina suoraan että ei ei ei toi kuvakulma on kamala ja mä voin olla niin oma itseni kameran edessä kun vaan osaan. 
Tiedättekös, mä odotan niin malttamattomana lauantaita, kun meillä on Blogiverkoston kanssa tapaaminen Helsingissä! Vaikka olenkin perjantaina illan töissä ja pääsen nukkumaan vasta viiden aikaan, aijon silti mennä tulitikut silmillä moikkaan tyttöjä! Voi tsiisus että jännittää. 
Nyt mä painun pehkuihin kun väsyttää aivan tajuttomasti ja huomenna taas työt kutsuu!

TAAPEROLAULU

”Mikä se on?

Nurkissa se kulkee ja kaikki paikat sottaa
pissalla se käy mutta ei se käytä pottaa
Pöydän alle konttaa ja sängyn alla luuhaa
teeveetä  ronkkii se on sen mieli puuhaa
pöytäliinaa kiskoo ja irvistelee siskoo

Se on törkymöykky, törkymöykky,
äidin oma törkymöykky,
törkymöykky perheen oma

Kirjoja se repii, ja kukkipurkit kaataa
on joka paikka sekaisin vaik äiti kuinka raataa
Ruualla se leikkii ja lattialle mättää
maidon kaataa paidalleen, muusin kesken jättää

Pinnasänkyyn nukkuun ja heti kohta kukkuu

Se on törkymöykky, törkymöykky,
isän oma törkymöykky,
törkymöykky perheen oma”


Voi taivas kuinka paljon tää biisi aina naurattaa mua! Tää on niin kuvaava kappale taaperosta kun olla ja voi. Hauskaa on myös se että nää sanat on mun isän kirjoittamat ja niiden bändi teki tästä sika hyvän biisin. Oon selkeästi sisaruksieni kanssa ollut mun isän inspiraation lähde 😀
Kuunnelkaa toi biisi ja käykää kuunteleen muutakin musiikkia niiltä, meillä ainakin ipana tykkää ja tykkäsin itsekkin pienenä !