Hae
Julia Erica

RAKAS SYKSY, IHANAA KUN OLET TÄÄLLÄ

Eilen illalla kun sain kämpän siistiksi, lähdin viemään koiraa lenkille. Oon aina pelännyt pimeää ja pimeitä kujia, mutta eilen ne ei haitannut mua yhtään. Päinvastoin. Oli ihanaa kävellä hiljaisilla kujilla kun ilmassa leijui ihana syksyn tuoksu ja mua vähän palelsi. Mulla tuli hirvee ikävä kouluaikoja, kun aamulla piti nousta aikasin ja kävellä bussipysäkille. Ihanassa viileässä ilmassa, omenan tuoksuisilla teillä. Kuulokkeet korvissa. Vaikka mä rakastan sitä että saadaan Eevin kanssa nukkua pitkään ja touhuta hitaasti kaikki aamut, niin nyt tuli ihan hirvee ikävä niitä aikaisia syksy aamuja. Ihan kun mä oisin saanut palata niihin hetkeksi. Kun pääsin lenkiltä kotiin, sytytin kynttilät palamaan ja heitin viltin olkapäiden päälle. Join kupin teetä kynttilän valossa ja nautin täydestä hiljaisuudesta. Ihanaa, Syksy on vihdoin täällä.
Samalla kun muistelin niitä ihania kouluaamuja, mulla tuli hirvee ikävä mun kotikotiin. Mulla tuli ikävä niitä iskän askelia kohti mun huonetta, jotka päättyi ”Hö, herätys”-huudahduksiin. Ikävä niitä tosi aikaisia aamuja, kun juotiin yhdessä aamukahvia ja katseltiin sitä aina niin tylsää aamuteeveetä. Ikävä mun äitipuolta, joka oli mun henkisenä tukena kiljumassa vieressä aina kun löysin ison hämähäkin. Ikävä karjalanpaistia, ikävä sitä kaikkea.
Isi, voidaanko tulla teille yökylään? Haluaisin katsoo kauhuelokuvan sun vaimon kanssa. Haluisin herätä aikasin juomaan kahvia, jonka oot keittänyt jo seitsemän jälkeen. Haluisin katsoo sun kanssa aamuteeveetä hiljaa. Tai siis mää mulisen ja sää hymähtelet. Onko liian aikasta jos me naiset tehtäis joulutorttuja? Jos me luvataan ettei me polteta niitä tällä kertaa. Tai tiputeta lattialle. Tai aiheuteta ylipäätään hämmennystä touhuillamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *