Hae
Julia Erica

SATUNNAISIA JUTTUJA MEISTÄ

  • Öisin me herätään yleensä vaan kerran, ja sillonkin se on Eetun herätyskello joka meidät herättää.
  • Eetu on päivät töissä, joten me ollaan Eevin kanssa melkein aina kaksin kotona. Musta on viimeaikoina kuoriutunut kunnon kotihiiri, ennen mä olin aina vaan menossa!
  • Meidän ollessa vaan perheen kesken kotona lauletaan toisillemme millon mistäkin. Kahvin keittämisestäkin saa räpin jos siltä tuntuu.
  • Mulla on ärsyttävä tapa jättää yläkertaan menevät tavarat rappusiin. Mähän vien ne tietty heti ylös kun oon sinne menossa. Hyvällä säkää ne lojuu muutaman päivän siinä kunnes niitä tavaroita on kertyny puoleen väliin portaita. Hups.
  • En oo varma onko meidän koira oikeesti ihminen. Välillä se istuu niinkun ihmiset, kävelee kahdella jalalla ympäriinsä ja tulee syliin kun pikkuvauva. Mun Isä oli laittanut Nipsulle oman aurinkotuolinkin niiden terassille.
  • Melkein jokainen meidän Ikea-reissuista päättyy jonkinlaiseen mykkäkouluun. Viimestään itsepalvelu-varaston kohdalla kummankin verenpaine nousee taivaisiin kun me eksytään niiden hyllyjen väleihin ja otetaan väärät tavarat vääristä hyllyistä. Kassajonossa tyypillisimpiä mun kommenteja on ”Oisko se valkonen lipasto ollu sittenkin parempi kun tää harmaa.”
  • Mä oon niin onnellinen tästä meidän tukiverkosta. On ihan huippua kun on niin paljon väkee kelle soittaa jos tulee mitä vaan kysyttävää. Tai jos haluaa vaan jutella. 
  • Mä päätin muksuna, että jos joskus meen naimisiin, meen mun veljen Sampan kanssa. Ja itseasiassa me mentiinkin. Mun vanhin veli Mikael luki meille raamatusta (siis Richard Scarryn toukas maailma-kirjasta) jotain, ja totes ”Olette naimissa”. Ja niin me vietettiin meidän häitä, länkkärihatut päässä! Kyllä, haluan joskus mennä naimisiin, mutta jostain kumman syystä en Sampan kanssa, vaan Eetun. 
  • Mä oon imetyksen puolesta puhuja. Mua ei kuitenkaan haittaa jos joku ei syystä tai toisesta imetä. Yhdellä ei maito yksikertasestikkaan riitä, toisella se ei nouse alunperinkään, kolmas ei yksinkertaisesti vaan halua, ja jollain on terveydelliset syyt siihen. Mitä vaan. Se on mun mielestä jokaisen oma-asia. Toivoisin vaan että raskauden alusta asti siihen sais ohjeistusta ja apua. Ja imetyksen alussa oikeasti tukea. Mä olin aluks niin pulassa sen kanssa, että en pystynyt nukkuun kun stressasin sitä. Ja suorastaan pelkäsin seuraavaa imetyskertaa. Tää on näköjään aihe mistä voisin puhua vaikka kokonaisen päivän.. Heh
  • Mä haluan kumisaappaat, ja itseasiassa ajattelin huomenna mennä ostaan sellaset.

4KK NEUVOLA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Torstaina  meillä oli taas neuvola. Jouduin laittaa herätyskellon soimaan ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen. Jostain kummansyystä pomppasin kuitenkin jo seitsemän jälkeen ylös. Tyypillistä että olin unohtanut edellispäivän kauppareissulta tuoda kahvia, just kun mä sitä oisin kaivannu. Onneks äiti tuli ajoissa hakeen meitä neuvolaan, niin kerettiin keittään kahvit sen tuomista poroista.
Neuvolassa meitä oli vastaanottamassa terveydenhoitaja sekä lääkäri. Lääkärin tarkastellessa Eeviä vaihdoin kuulumisia neuvolatädin kanssa, joka taas jaksoi tyrkyttää niitä Akuliina-ryhmiä. Mä oon varmaan surkein koskaan käymään joka viikko tiettynä päivänä ja kellon aikana jossain tapaamisissa. Elämä on jotenkin nyt niin hektistä et haluan vaan elää päivä kerrallaan, elää hetkessä ja mennä oman mielen mukaan. Syksyllä varmaan alotetaankin joku ryhmä, mutta nyt kesänajan mennään näin.
Painonnousu oli vähän rauhoittunut ja pituutta oltiin saatu taas 3 senttiä lisää. Soseetkin pitäis jo kuulemma aloittaa, vaikka maito riittäis vielä helposti. Vastahan Eevi syntyi ja tää imetys oli alkuun yhtä räpellystä. Sellasta tää kai on, että kun yhteen asiaan tottuu niin sit mennään jo eteenpäin. 
On muuten viimeisen kuukauden aika tapahtunut ihan hirveen iso muutos likan kehittymisessä. Nyt tartutaan jo leluihin määrätietoisesti kiinni, kieritään ympäri olohuonetta ja nauraa hekotetaan kunnolla. Aina kun musiikki soi niin Eevi jammailee onnessaan musiikin tahdissa. 
Neuvolan jälkeen poikettiin pankissa, tarkoituksena avata Eeville pankkitili. Eipä mulla ollu tullu pieneen mieleenkään, että isän pitäis olla mukana tai mulla pitäis olla isän suostumus virallisesti paperilla. No, ensiviikolla mennään sit koko kööri pankkiin, kun Eetukin on kesälomalla ja meidän kans kotona. Käytiin sit vielä Ståhlbergillä kahvilla, kun Eevikin oli nukahtanut turvakaukaloon.

Kaikki kuvat on taas jotain random-kuvia viikon varrelta, mä kun vasta löysin mun kameran laturin, niin pian saadaan tänne parempia kuvia.